Jooga on menetelmä, jonka avulla voi oppia tuntemaan ja kehittämään itseään. Sana ”yoga” on sanskritin kieltä ja merkitsee yhteyttä. Tällä tarkoitetaan yhteyttä omaan itseen. Harjoituksessa liittyvät toisiinsa keho, mieli ja hengitys.
Oma joogapolkuni
Minä en tiennyt joogasta tasan mitään, kun vuonna 2009 maaliskuussa astelin Salon joogakeskukseen astangajoogan alkeiskurssille. Tai luulin minä tietäväni. Ajattelin, että joogassa istutaan lootusasennossa ja mumistaan porukassa samalla hengitellään vähän normaalia hitaammin. Toki vähän ihmettelin, kun entinen opiskelukaveri sanoi, että astangajoogassa tulee hiki…
Tuohon aikaan fyysinen kunto oli hyvä näin jälkeen päin ajatellen. Silloin sitä ei osannut arvostaa eikä pitää mitenkään kummallisena. Takana monen vuoden kestävyysurheilutausta, suunnistukilpailuja, maratoneja, pitkän matkan hiihtoja ja vaikka mitä muuta. Kroppa alkoi reistailemaan noihin aikoihin niin, että alkuvuodesta 2009 vasen polveni leikattiin. Samaan aikaan elämä oli myös tosi kiireistä ja stressaavaa. Päätin siis mennä joogakurssille, kun polvella ei vielä kuntoutusvaiheessa voinut juosta.
No, kurssi oli kolmipäiväinen; perjantai, lauantai, sunnuntai. Pitkiä päiviä. Tositarinan tässä vaiheessa voidaan jo todeta, että todellisuus oli jotain ihan muuta kuin olin kuvitellut. Hikihän siinä tosiaan tuli. Ja varsinin kädet olivat kovilla. Hyvä, kun pystyi kääntelemään auton rattia, kun ajoin kotiin. Siitäkin huolimatta jooga kietoi minut kerralla maailmaan, jossa matka on isosti tärkeämpi kuin itse määränpää. Jooga jatkui kurssin jälkeen kerran viikossa astangajoogan alkeistunneilla Heli Sarparannan johdattamana. Tämä kerran viikossa oleva reilu tunti oli kerralla irtautumista arjesta, siitä kiireestä ja kaikesta mieltä silloin raastavasta työtilanteesta. Ja se irtaantuminen onnistui lähes sataprosenttisesti joka viikko. Ihanaa oli se, että sillä ei ollut mitään väliä, mitä naapurimatolla tapahtuu. Tätä tehdään vain itselle, omien rahkeiden mukaan, ei kilpailua eikä paremmuusjärjestystä.
Alkeistunteja seurasi jatkokurssi. Sen jälkeen astangan pidempiä tunteja, joissa asanoiden määrä lisääntyi. Harjoitus alkoi vähitellen olemaan jotain muutakin kuin fyysinen liike toinen toisensa jälkeen. Hengitys, keskittyminen, meditaatio, rentoutuminen loivat lisää perspektiiviä viikottaiseen aikaan itselle. Aluksi tuntui siltä, että olisi ihan mahdotonta muistaa, mikä asana tulee minkäkin jälkeen. Mysorekurssin jälkeen uskaltauduin kuitenkin tunnille, jossa opettajan rooli ei ole enää kuljettaa tuntia sanallisesti eteenpäin vaan jokainen tekee omaa harjoitusta ja saa tukea ja apua opettajaltaan. Samalla kuvioon astui myös oma harjoitus kotona, joka tietysti lisäsi harjotusten määrää.
Monien yhteensattumien summana elämä sai uutta suuntaa, joka kulki rinnakkain joogan kanssa. Työpaikan vaihdosta alkoi uusi elämä, vaikka vieläkin ajankäyttö oli huonolla tolalla. Töitä tein tauotta ja paljon muitakin asioita oli hoidettavana. Jooga kuitenkin valtasi aikaa, sitä aikaa, joka oli vain minulle. Kävin tunneilla jopa aamuisin ennen kuin ajoin Turkuun töihin. Siis minä, aamu-uninen tyyppi heräsi viideltä ja ihan vapaaehtoisesti. Välillä ihmettelin itsekin, mihin tämä vielä johtaa.
Sitten Heli pyysi minua apulaiseksi joogakeskukseen. Ajatus tuntui ensin ihan absurdilta, mutta kiehtoi kuitenkin suuresti. Niin sitä aloitettiin harjoitella pitämään tunteja käymällä Helin kanssa kaksin asioita läpi ja osallistumalla tunneille avustajana. Iso askel eteenpäin. Mari Metso auttoi myös paljon antamalla vinkkejä ja olemalla apuna ja tukena ensimmäisillä ohjaamillani tunneilla. Olen näille kahdelle joogille ja ystäville niin kiitollinen siitä kaikesta, mitä he ovat tuoneet joogamaailmaani. Isosti uusia oppeja on tullut myös Juha Javanaisen joogaviikonlopuista niin omaan harjoitukseen kuin ohjaamiseen.
Salin omistaja vaihtui, jonka jälkeen tunnit jatkuivat vielä jonkin aikaa. Kaksi vuotta sitten ei ollut oikein mitään tietoa ohjauksien jatkosta, kunnes kansalaisopistolta otettiin yhteyttä ollessani Helin vetämässä retriitissä Kanariansaarilla. Siitä avautui taas uusi portti, joka on parissa vuodessa kasvanut yhdestä ryhmästä kolmeen. Itseäni miellyttää se, että nämä ryhmät ovat hyvin erilaisia ja vaativat paneutumista kukin tavallaan.
Vuosi sitten olimme Helin kanssa pitämässä retriittiä Aleksi Koskelinin luona Marokossa. Oi, ihana matka ja kokemus kaiken kaikkiaan. Tästä virisi myös ajatus siitä, että pitäisi virallistaa joogaopettajan osaaminen koulutuksen kautta. Hakeuduin Hima Happinessin koulutukseen, jonka piti alkaa maaliskuussa 2020. No, ei alkanut tunnetusta syystä, koronapöpö iski. Tällä tiellä olen edelleen. Koulutus on venytyn siirtojen vuoksi useampaan otteeseen. Joulun valmistuminen on siirtynyt ensi kesän alkuun. Koulutus on antanut joogaan monipuolisuutta ja kertausta anatomiaan ajatellen joogamaisesti. Edelleen olen sitä mieltä kuten monen muunkin asian suhteen, kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tällä hetkellä kansalaisopiston joogatunnit odottavat koronatilanteen rauhoittumista ja/tai siirtymistä zoomiin. Uutena työpaikkana on Gym & Fitness Center, jossa pidän joogatunteja keskiviikkoisin ja joka toinen sunnuntai. Oma harjoitus vaihtelee joogaopekoulutuksen ansiosta enemmän kuin ennen. Toki pakko myöntää, että kyllä astangajooga on se mun juttu edelleen. Siitä minä jostain syystä pidän enemmän kuin muista harjoitusmuodoista. Meditaatio ja pranayamat kulkevat mukana vähän aalloittain välillä enemmän välillä vähemmän. Jooga on myös vaikuttanut moneen muuhun asiaan kuin pelkästään tuohon harjoitukseen liittyvään. Suhtautuminen moniin kokonaisuuksiin on muuttunut, ruokavalio on kokenut muodonmuutoksen ja ajankäyttö on jotain ihan muuta kuin ennen. Elämän priorisointi on heittänyt volttia hyvään suuntaan.
