Kesäaika, huhtikuu, pääsiäinen; iso kasa kevään merkkejä. Vaikka pidänkin talvesta, varsinkin sellaisesta lumisesta kuin tänä vuonna, on kevät aina tervetullut. Aurinko paistaa, linnut laulavat ja kasvit alkavat herätä. Ja ikkunoiden lika alkaa näkymään…
Pääsiäinen toi mukavan tauon arkeen. Koronatilanne Salon alueella on mennyt viime päivinä huonompaan suuntaan, joten senkin vuoksi oli itselle tarpeellista päästä välillä hengittämään ilman maskia ja tekemään jotain muuta kuin leipätyötä. En ole mikään suuri intoilija piha-/puutarhahommissa. Veikkaan, että lapsuuden työt maatilalla ovat vieneet suurimman hohdon aiheesta. Toisaalta ulkona on mukavaa ja aika kuluu paremmin, kun tekee jotain. Ja riittäähän tuota tekemistä. Pihaa ja puutarhaa on kotitarpeeseen ja kämpästäkin tuntuu aina löytyvät hommia.
Agendalla oli siis omenapuiden ja marjapensaiden leikkaus, vanhojen vadelmien poistaminen sekä talven aikana vahingoittuneiden istutusten karsinta. Kasveissa näkyy jo silmuja, merkkejä elämästä. Omenapuissa killuminen ja ylöspäin katsominen pari päivää putkeen ei ole maailman parasta liikuntaa tällaiselle polvivammaiselle ja niskan välilevypullistuman kanssa elävälle. Aamulla joogaa, illalla sauna ja venyttelyä. Taas jaksaa.
Ison risukasan lisäksi sain aikaiseksi aavistuksen siistimmän pihan. Toki sinne jäi vielä paljon tehtävää muun muassa ne lehdet, jotka jäivät terassin ja laavun tienoilta haravoimatta syksyllä. Tänään kyllä tuuli auttoi ja vei niitä mukanaan jonnekin. Toivottavasti tarpeeksi kauas, että eivät löydä takaisin.
Kevään luikertelevia vieraita, kyitä ei ole vielä onneksi näkynyt. Pidin kuitenkin varmuuden vuoksi Elmon sisällä suurimman osan ajasta. Eri puolilta pihaa ei näe, mitä Elmon ulkoilualueella liikkuu. Toisinaan näin keväällä on ollut yhtenä päivä lähemmäs kymmenen kyytä pihalla saman päivän aikana. Toinen koirien kuin myös ihmisten riesa on kyllä jo herännyt. Ensimmäiset pari punkkia löytyivät lauantaina Elmon turkista.
Löysin itseni tänään ennen pimeän tuloa katsomassa kätteni jälkiä. Tunsin suurta tyytyväisyyttä siitä, että sain jo tänään valmiiksi kolmelle päivälle suunnitellut ulkotyö. Piti vähän pinnistellä, kun huomiselle luvataan sadetta. Olisinko alkanut jopa vähän pitämään tuosta pihatouhusta? Ovatko muistista häipyneet jo lapsuuden sokerijuurikasrivien harventaminen, marjojen poimiminen, perunannosto ja heinähommat sekä lehmien perässä juokseminen vai pidinkö minä niistäkin? Ainakin minulle on tarjoiltu lapsena monipuolinen elinympäristö eikä koskaan ollut tylsää tai pitkä aika.
