Tähän aikaan vuodesta jooga-aloittamiseni vuosipäivä lähestyy kovaa vauhtia. Maaliskuussa tulee täyteen 14 vuotta tätä harrastusta, elämäntapaa ja nykyään myös osaa työkokonaisuutta. Täällä nettisivuilla https://www.reahietanen.fi/palvelut/jooga/ olen jollain tasolla kertonut, miten sattumien kautta sotkeuduin tähän niin kiehtovaan ja monipuoliseen joogamaailmaan . Vuosien varrella on kuitenkin tullut mietittyä aiheen sisällä ja lähiympäristössä yhtä ja toista muutakin juttua.
Osin tämä kirjoittaminen on varmasti omien ajatusten jäsentämistä ja selkiyttämistä itselle, mutta toivottavasti joku saa lukiessaan tästä myös kannustusta omaan harrastukseen, harjoitukseen tai avaa sen ensimmäisen askeleen kohti joogaa.
Mitä itse kullekin tulee mieleen sanasta jooga? Mun mielikuvat vajaa 15 vuotta sitten olivat olemattomat todellisuuteen verrattuna, lootus-asento, pitkät istumiset ja Intia, siinä päällimmäiset. Onneksi joogassa oli ja on jotain sellaista, joka ainakin minut koukutti kerralla.
Itse lähdin liikkeelle fyysisestä harjoituksesta. Astangaa pidetään raskaana jopa akrobaattisena joogamuotona. Aika nopeasti ensimmäisenä kurssiviikonloppuna kävi selväksi, että ihan kauheasti ei hyvästä peruskunnosta huolimatta ollut valmiuksia astangan harjoittamiseen. Onneksi tapa opettaa oli jo huomattavasti leppoisampi kuin vain muutamia vuosia aikaisemmin, jolloin puolentoista tunnin sarjaa käytiin läpi alusta loppuun nopealla tahdilla. Salon joogakeskuksessa alkeisviikonlopun jälkeen liikkeitä käytiin ohjatusti läpi aina samassa järjestyksessä kuten astangassa tapana on. Pikku hiljaa liikkeitä, asanoita lisättiin ja jo harjoitettuja liikkeitä kehitettiin eteenpäin. Muodostui sarja. Näitä on sarjoja, tasoja on useampia. Isolle osalle astangan ensimmäinen sarja riittää, mutta lisähaastetta saa kakkossarjasta. Itselle siellä monet asanat vaativat soveltamista sekä jatkuvaa lisäharjoitusta.
Kesti aika pitkää, että jooga muut osa-alueet tulivat kuvaan mukaan. Toki alusta asti korostettiin hengittämistä. Totuus oli vain se, että asanoihin vääntäytyminen ja siellä viisi hengitysparia pysymistä vaati kaiken huomion. Hengittäminen oli vain viisi numeroa mielessä ja siitä siirryttiin välivinyasan kautta seuraavaan asentoon. Alussa tuntui jopa siltä, että silmissä mustenee välillä liian korostuneen hengityksen vuoksi ja välillä siksi, että unohti hengittää. Näin myöhemmin hengitys tuntuu jopa menneen fyysisen tekemisen edelle tai oikeastaan se johtaa asanoiden harjoittamista, lisää niiden vaikuttavuutta ja parantaa kehon kokonaista reagointia aktivoimalla sekä toisaalta myös rauhoittamalla. Ilokseni olen huomannut, että hengittämisestä on tullut peruselintoiminnon lisäksi tapa rauhoittua, keskittyä ja toisaalta myös skarpata itseäni. Stressaavassa tilanteessa hengitys pidentyy ja rauhoittuu ilman, että sitä pitää enää tehdä tietoisesti. Kontrolloimalla sisään- ja uloshengityksien pituuksia sekä hengitystä pidättämällä, saadaan aikaiseksi monenlaisia harjoituksia erilaisiin tarkoituksiin.
Rentoutuminen, mantrat ja meditaatio tulivat seuraavana kuvioihin. Kaikki ovat varmasti tehneet itsenäisesti tai osallistuneet rentoutukseen, jossa kehon osa toisensa jälkeen pyritään rentouttamaan. Hyvä tapa vaikka rauhoittaa itsensä ennen kuin antaa Nukku-Matin viedä illalla matkalle unien maailmaan. Mantrat, jotka alussa tuntuivat vain käsittämättömiltä sanoilta toistensa perään, ovat löytäneet paikkansa. Harjoitus alkaa alkumantralla, joka jotenkin rauhoittaa ja keskittää ajatuksen sekä tekemisen oleelliseen ja päättyy loppumantraan. Selkeä viesti mielelle ja kropalle.
Joogamatto sinänsä on kummallinen paikka. Sinne voi mennä turvaan. Muutaman millin paksu, kapea ja vähän reilun oman pituusmitan pidempi alusta, jossa voi unohtaa kaiken muun ja keskittyä, rauhoittua toisinaan myös haastaa itseään mentaalisesti, on aina olemassa. Sen kuin vaan rullaa auki ja siinä se on. Ihan sama milloin ja missä, aina tietää, mitä tekee tai sitten voi vain olla ja asettua savasanaan. Suomennettuna kuolleen asento ei kuulosta kovin houkuttelevalla, mutta täysin paikallaan oleminen sekä kevyt hengittäminen antaa tilaa itselle sisäisesti ja toisaalta sulkee pois kaiken ulkoisen. Asanaharjoituksen lopuksi savasanaan on ainakin henkilökohtaisesti helpompi asettua ja olla kuin muuten. Hengitys on tässäkin avainasemassa. Sen seuraaminen helpottaa kääntymistä sisäänpäin.
Mitä jooga on antanut minulle
Muistan joskus joogataipaleeni alussa lukeneeni, että joitakin asioista vain tapahtuu, kun harjoittaa joogaa. Arvatkaa, uskoinko? No, en sanaakaan. Minähän olin menossa joogaan vain pitämään vähän paussia juoksemisesta polvileikkauksen jälkeen. Aluksi ei tapahtunut muuta kuin totaalinen koukuttuminen heti ensimmäisestä viikonloppukurssista. Mutta sitten…
Keho ja mieli
Fyysinen harjoitus vaikuttaa tietysti kehoon. Voimaa on tullut lisää, ryhti on parantunut, liikkuvuus on lisääntynty, nivelet voivat paremmin, mikä sinänsä on kummallista. Voisi kuvitella, että mun kuluneiden polvien vääntäminen asentoon jos toiseenkin olisi pahasta, mutta ei. Oma ajatus on, että jooga lisää aineenvaihduntaa, liikkuvuutta sekä lihashallintaa ja sitä kautta antaa lisää ”elinaikaa” polvilleni ja muillekin nivelille. Järki ja kohtuus pitää kuitenkin olla päässä eikä tehdä mahdottomia. Oman kehon lukeminen ja vähittäinen edistyminen on todella tärkeää joogan harjoittamista.
Aineenvaihdunta on parantunut. Harjoitus vaikuttaa selvästi muun muassa suoliston toimintaan. Hengittäminen on helpompaa ja sen säätely on kuten jo aikaisemmin kirjoitin jotenkin automatisoitunut vallitsevaan tilanteeseen sopivaksi. Kaiken kaikkiaan keho on puhdistunut. Alun asanaharjoittelun hillitön hikoilu on tasaantunut. Paitsi, jos on nauttinut alkoholia tai on jollain lääkekuurilla. Seuraava harjoitus on hyvinkin hikinen. Keho puhdistuu kuitenkin nykyään helpommin ja nopeammin.
Jooga on lisännyt myös fyysistä ja henkistäkin sitkeyttä. Asanaharjoituksessa sitä on oppinut kurottamaan ja hengittämällä lisäämään omaa suorituskykyä. Sitä uskoo jaksavansa, selviävänsä ja ylettyvänsä paremmin kuin aikaisemmin. Usko oman tekemisen vaikutuksesta itseensä on vahvistunut.
Tällainen heti, äkkiä ja nopeasti -tyyppinen ihminen on rauhoittunut. Mun on aikaisemmin ollut vaikeaa vain olla, rentoutua muuta kuin lomalla jossain kaukana kotoa. Nyt osaan elää paremmin hetkessä ja olla tyytyväinen myös niihin rauhallisiin hetkiin arjessa. Toki tähän varmasti vaikuttaa myös ikä ja muutenkin seesteisempi elämäntilanne, mutta veikkaan joogalla olleen myös sormensa pelissä. Jotenkin tuntuu siltä, että on helpompi keskittyä olennaiseen ja elää hetkessä. Kuulostaa kovinkin kliseiseltä, mutta näin vain on. Vaikuttavista asioista ei tieteenkään tällaisissa asioissa voi sanoa, mikä johtaa mihinkin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Elämäntapa
En ole mitenkään tiukasti joogafilosofiaa noudattava ihminen. En aloita jokaista päivääni asanaharjoituksella, vaikka olen toki sitäkin kokeillut. En ole oppinut tekemään fyysisesti niin kevyttä harjoitusta, että voisin tehdä sen joka aamu ja käydä silti hiihtämissä, salilla, koiralenkillä ja fillaroimassa yms. ilman liiallista rasitusta. Sen verran olen kuitenkin oppinut erilaisia harjoitteita voi tehdä vaikka sängynpohjalla, autoa ajaessa tai kuluttaessa aikaa asiakkaiden hoitoaikojen välissä. Aamuharjoitus on kuitenkin parasta ja vielä jos sen voi tehdä yhdessä muiden samanhenkisten kanssa, päivä alkaa loistavasti. Olen yrittänyt opetella erottamaan laiskuuden ja todellisen väsymyksen toisistaan. Ei kannata repiä itsestään liikaa, mutta toisaalta ei myöskään jäädä makaamaan silloin, kun on voimavaroja kehittää ja harjoittaa itseään. Jooga on opettanut tälläkin saralla sitkeyttä, säännöllisyyttä, itsekuria ja kykyä tulkita sekä lukea omia tuntemuksiaan.
En ole kasvissyöjä, mutta ruokavalioni on muuttunut huomattavasti vuosien varrella. Punainen liha varsinkin possu ei maistu enää siinä määrin mitä aikaisemmin, kasvisten syönti on lisääntynyt ja whiskyn nauttiminen vähentynyt. Hah, eipä tuo ole ollut suurta aikaisemminkaan. 🙂 Jalostettujen ja valmisruokien määrä on minimissä.
Väitän kykeneväni suhtautumaan asioihin tänä päivänä tyynemmin ja rauhallisemmin. Toki kykenen vieläkin keräämään buustia asioihin, jotka ovat minulle tai läheisilleni tärkeitä. Ja hillittömän helposti eksyn myös pohtimaan vanhoja juttuja, mutta niistä irti pääseminen on helpompaa. Kaiken kaikkiaan jooga on tehnyt minusta paremman ja helpomman version itselleni toivottavasti myös kanssaihmisille.
Opettaminen
Joogan ohjaaminen ja opettaminen on kai looginen seuraus siitä, kun hurahtaa tähän kokonaisuuteen. Itsellä on tietysti pitkällinen tausta niin liikunnanohjaamisesta kuin opettajana toimimisesta. Oma joogaohjaukseni alkoi oman joogaopettajani avustajana, siitä oman ryhmän vetämiseen ja lopulta joogaopettajakoulutukseen. Omasta mielestäni tämä oli itselleni sopiva polku.
Ryhmien ohjaaminen ja opettaminen on minulle todella mieleistä ja motivoivaa. Ihmisten kehittyminen ja innostus on tarttuvaa niin ryhmän osallistujista toiseen kuin minuunkin. Varsinkin ryhmät, joissa lähtökohtana on jotenkin poikkeuksellinen, tilanne korostuu. Esimerkiksi niveljoogaryhmästä, jossa liikkeiden on oltava rauhallisia, nivelystävällisiä ja pitkään samassa tasossa tapahtuvia, koska lattialle ja ylös liikkuminen on vaikeaa, olen oppinut itse eniten. Asanat on pilkottava niin pieniin ja yksinkertaisiin osiin ja lähdettävä hitaasti kehittämään liikkeitä ryhmän kaikkia jäseniä palvelevaksi. Pilkkominen on pakottanut perehtymään asioihin todella seikkaperäisesti ja samalla omakin harjoitus on mennyt eteenpäin. Ryhmiin osallistuvien palautteesta päätellen, monet ovat saaneet todellisia terveydellisiä hyötyjä eikä pidä myöskään väheksyä ryhmän antamaa voimaa sekä sosiaalisia elementtejä.
Joogit
Jooga on tuonut elämääni myös ihania ihmisiä. Tietysti niin tapahtuu myös muissa harrastuksissa. Yhteiset harjoitukset, retriitit ja aamupalat harjoituksen jälkeen ovat todella voimaannuttavia ja yhtenäistäviä tapahtumia. Toisilta joogaopettajilta saa uusia ajatuksia ja tukea omalle työlleen sekä omaan harjoitukseen. Valitettavan harvoin pääsee itse käymään ohjatuilla tunneilla.
Kirjallisuus
Tähän loppuun muutama kirjasuositus, joista olen itse saanut ajatuksia niin harjoitukseen, opettamiseen kuin elämiseen yleensä. Kirjoja on toki todella paljon, tässä vain muutama esimerkki.
Janne Kontala, Joogan sydänKirjallisuus
Tämä teos kertoo muun muassa joogaharjoittelun kokonaisuudesta niin fyysisestä kuin henkisestä osasta. Antoi mulle ajatuksen esimerkiksi siitä, että meditaatioasentoa ei tarvitse yrittää virittää sellaiseksi, että puolen tunnin jälkeen ei pääse edes liikkeelle puutuneiden jalkojen vuoksi. Homman voi aloittaa vaikka istumalla tuolilla.
Donna Farhi
Monta kirjaa niin joogasta yleensä kuin myös opettamisen oppaita. En ole vielä törmännyt yhteenkään huonoon Farhin kirjaan.
Petri Räisänen, Astanga
Loistava kuvakirja, jossa toki alussa on hyvää tekstiä alustukseksi joogasta sinänsä. Kuvaosassa käydään seikkaperäisesti läpi astanga 1-sarjan asanat. Samanlainen kirja löytyy myös kakkossarjasta.
Joogan filosofia, suomentanut Måns Broon
Tämä on kirja, joka jäi minulta ensimmäisellä lukuyrityksellä kesken. En tajunnut mitään. Toisella kerralla kahlasin loppuun, mutta en ollut vieläkään ihan varma, mikä oli ymmärryksen prosentti kaikilta osin. Kolmannen kerran luin teoksen sen jälkeen, kun Broon oli meillä viikonlopun luennoimassa kirjasta joogaopekoulutuksessa. Tuon jälkeen lukutapa jotenkin muuttui ja ymmärrys parani tai ainakin niin kuvittelen. Kuitenkin hyvä kirja siihen, että tajuaa kaiken olevan tarkoituksenmukaista ja pitkällä aikavälillä kehittynyt.
Taavi Kassila, Patanjalin jooga-ajatelmat
Tämä on niin kuin katekismuksellisesti sellainen selittävä kirja tuohon edelliseen. Kassilalla on myös muita hyviä joogaan liittyviä kirjoja.
Hector Garcia, Francesc Miralles, Hector Garcia, Namaste
Teos tuo joogan helpolla tavalla tähän päivään. Kuuntelin tämän ihan tässä viime päivinä. Helppoa ymmärtää ja uppoaa mukavasti tähän kokonaisuuteen.
