Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut ajatuksia 55 ja 60 välistä. Vaikka tuo maaginen kuusikymmentä onkin nyt tavoitettu luku ja olen jo hyvää matkaa menossa seuraavaa vuosipäivää kohti, niin monet asiat pätevät edelleen. Viime vuosi tuntui jotenkin kriisiyttävän omaa ajatusmaailmaa keskimääräistä enemmän johtuen juuri tuosta uudesta vuosikymmenestä. Näin jälkeen päin voin todeta, että ei se nyt ihmeemmin mitään muuttanut. Aika kulkee edelleen eikä ainakaan hitaammin. Välillä tuntuu, että viikon arkipäivät ovat menneet yhden silmänräpäyksen aikana. Työmäärää olen tietoisesti vähentänyt, kun siihen yrittäjänä on mahdollisuus. Veikkaan, että olen aikaisemmassa historiassa tehnyt viitisentoista vuotta niin pitkää päivää, että mun työsaldo saattaa olla jo kokonaan täynnä. Tykkään kuitenkin hirmuisesti omasta tämän hetken työstäni ja vielä kroppakin kestää työskennellä, joten jatkoa on luvassa. Toki pitää kuunnella omaa jaksamista herkällä korvalla ja tehdä päätöksiä sen mukaisesti.
Vuosi 2025 siis jotenkin kriisiytyi päässäni. Vuoden alkupuolella kävin kehonkoostumusmittauksessa enkä ollut ollenkaan tyytyväinen tulokseen. Jotenkin myös mieli oli tyytymätön omaan olotilaan ja siihen mitä peilistä katsoi vastaan. Tiedän, että kroppani oli tuolloin ihan terveissä lukemissa ja kaikki oli hyvin. Kilpailuhenkisenä ihmisenä myös itseäni kohtaan halusin kuitenkin kokeilla, mitä olisi tehtävissä. Muutenkin haluan yleensä itse kokeilla kaikenlaista uutta ennen kokematonta. En kirjoita tätä missään nimessä sen vuoksi, että muiden pitäisi ajatella samoin kuin minä. Jokainen kulkee eteenpäin haluamallaan tavalla. Keho on jokaisen oma asuintemppeli ja kehopositiivisuus on jokaisen oikeus. Mulle kroppa on työväline ja jo matkalla melkoisia kolhuja ja sairauksia mukaansa kerännyt tomumaja.
Kuvassa sattumalta samoilla vaatteilla varustettu vaeltaja; eka kuva Itävallasta noin kymmenen vuotta sitten, toinen vuosi sitten 2025 huhtikuussa Madeiralta ja viimeinen kolmas 2025 joulukuussa La Gomeralta.
Lähtötilanne oli liikunnan osalta se, että Polarin kellon mukaan kulutus huiteli päivän aikana 2500 ja 3000 kilokalorin välillä vähän siitä riippuen, millaisia treenäjä jaksoin tehdä työpäivän ja Elmoilun (koiralenkkien) lisäksi. Polveni eivät enää kykene juoksemaan, joten koiralenkit tein ja tehdään edelleen kävellen yhteensä tunti pari päivässä. Viikossa on joogaohjauksia neljä ryhmää á 90´ ja omat joogaharjoitukset päälle. Viikonloppuna tein yhden pitkän liikuntaharjoituksen joko suksilla tai fillarilla. Kerran viikossa kävin punttisalilla tekemässä sellaisen yleistreenin perusvoimaa ylläpitäen koko kropalle. Työ on jonkin verran kehoa rasittavaa. Ei hoitoja tehdessä nyt syke nouse eikä hiki lennä, mutta kyllä siinä kuitenkin seisoo lähes koko ajan ja tekee käsillä hommia.
Energiankulutusta korvasin kohtuullisen terveellisellä ruualla joskin myöhemmin selvisi, että kyllä siitä melkoisesti löytyi parantamisen varaa. Hiilihydraatteja olen tietoisesti vähentänyt, lisättyä sokeria vältän ja yritän syödä paljon tuoreita mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia. Kilpirauhasen vajaatoiminta vaikuttaa varmasti jonkin verran aineenvaihduntaan, mutta ei tilannetta mahdottomaksi tehnyt. Aloitin omatoimisesti kevätkaudella ja kesällä katsomaan vielä vähän tarkemmin mitä söin ja kuinka paljon. En kuitenkaan mitannut mitään sen tarkemmin, ihan vaan summamutikassa. No, tuloksia ei kauheasti tullut. Kilo pari tippui painosta, mutta sen nyt oli ennenkin heitellyt sen verran suuntaan jos toiseenkin. Syksyllä päätin asettaa tavoitteita ja ostin elämäni ensimmäisen ruokavalio ja liikuntaohjelman Jessica Reimanilta. Samalla tuli ostoslistalle myös ”kirjevaaka” ruuan punnitsemiseen. Pakko myöntää, että ennen tätä ei olisi koskaan tullut mieleenkään ruveta tarkkailemaan ruokien määrää grammalleen. Olin jo aikaisemmin katsonut netistä Reimanin luentoja aiheesta ja pidin niitä järkevinä ja realistisina. Kuulosti siltä, että ei tarvitse ostaa mitään erikoistuotteita tai tehdä mitään muutakaan hokkuspokkusjuttuja vaan syödä ja liikkua ohjeiden mukaan. Mun on yleensä aika helppo pysyä siinä, mitä olen päättänyt, joten tuumasta toimeen.
Tavoitteet
Asetin itselleni tavoitteet painon suhteen. Syntymäpäivään mennessä 12.11.25 vaa´an lukema piti alkaa kutosella. Jostain omasta hatusta tempaisin myös sellaisen voimahaasteen, että halusin kyykätä oman painoni eli 70 kiloa. Tämä oli aika utopinen, koska en ollut tehnyt salilla kyykkyjä moneen vuoteen lopen kuluneiden polvien vuoksi. Lisäksi hakusessa oli parempi ruokarytmi ja sujuvampi yöuni. Aikaa oli tuolloin noin kolme kuukautta juhlapäivään.
Jessica Reimanin ohjelma oli kymmenen viikon pituinen. Toki ohjelmaan pääsi käsiksi heti, kun oli maksanut osallistumismaksun. Aluksi tehtiin fyysinen alkutesti, mitattiin vyötärönympärysmitta ja vastailtiin kyselyyn omista elintottumuksista. Sen perusteella minulle luotiin treeni- ja ruokaohjelma. Reimanin appissa oli paljon muutakin omien ohjelmien lisäksi. Sieltä löytyi muun muassa ruokaohjeita, keskustelupalsta ja luentoja monista omaan hyvinvointiin liittyvistä jutuista.
Ensimmäiset päivät tuntuivat kummallisilta sen suhteen, että en ole varmaan koskaan syönyt määrällisesti niin paljoin kuin tulin syömään tuon kymmenen viikon aikana. Toki olen jatkanut samoilla linjoilla vieläkin. Päivän aikana söin aamupalan; yleensä puuroa, marjoja ja raejuustoa, kolme kertaa ihan kunnon ruoka-annokset sekä iltapalan, joka oli smootie perustuen rahkaan ja banaaniin sekä pariin muuhun aineosaan. Kalorien määrä vaihteli viiden päivän rytmissä niin, että kroppa ei ajautunut säästöliekille. Ruokarytmityksen lisäksi muuttui rasvan määrä ruuassa. Olen jotenkin ajatellut, että hyvät rasvat ovat hyviä vaikka niitä söisi vähän enemmänkin. Eli lautaseltani on löytynyt ihan liikaa kerrallaan oliiviöljyä, avocadoja, lohta, pähkinöitä sekä juustoa. Lisäksi olen kuitannut pikkunälkään kohtuullisen ison määrän banaaneja. Sokeri ei selvästikään ole ollut mulle ongelma, jos ei lasketa jäätelöä. Tuon herkun määrää rajasin viikonloppuihin ja silloin kohtuudella. Toki pakko myöntää jo tässä vaiheessa, että tämä on ollut ehkä koko ohjelman haastavin osuus mun kohdalla 🙂
Yhden päivän ruuat
Ruokaohjelma toi mun lautaselle selvästi lisää proteiinia. Jääkaapissa on tuosta lähtien ollut aina sekä raejuustoa että rahkaa. Lisäksi hiilihydraattien määrä lisääntyi. Pakko myöntää, että tämä tuntui vaikuttavan positiivisesti omaan vireystilaan tehden päivän jaksamisesta tasaisemman ja palautuminen parani. Kasviksia olin jo ennen syönyt paljon, mutta kyllä niiden määrä lisääntyi entisestään. Aamupuuron sekaan lisätty jogurtti vaihtui raejuustoon. Totuus ruokailusta kokonaisuudessaan oli se, että aikaisemmin syömäni ruokamäärä oli aivan liian pieni omaan kulutukseen nähden. Elimistä oli koko ajan säästöliekillä ja toimin vajaalla energialla. Liikunnan määrä ei kauheasti muuttunut. Elmoilu tietysti säilyi päivittäisenä, viikonlopun pitkä lenkki tuntui edelleen sopivan niin itselle kuin ohjelmaan. Yhden lihaskuntotreenin lisäsin, jolloin sain tehtyä ylä- ja alakropan eri päivinä. Treenin muoto muuttui myös hieman enemmän peruskestävyydestä voiman suuntaan. Ongelmaksi tuli välillä se, että ei vaan yksinkertaisesti aina ehtinyt/jaksanut/palautunut riittävästi. Toisin sanoen joiltakin osin sovelsin päiviä omaan työhön ja arkeen sopivaksi.
Kymmenessä viikossa oppi aika hyvin arvioimaan ruokamäärien painon. Toki punnitsin säntillisesti edelleen jokseenkin kaikki kotona tehdyt ruuat. Reimanin ruokaohjelmaa oli helppo noudattaa ja toisiaan ei tarvittu mitään ihmeellisyyksiä, tavallista perusruokaa. Kun marraskuun aika koitti, kävin taas kehonkoostumusmittauksessa. Just sinä päivänä paino ei alkanut kutosella, mutta lähellä se oli ja saavutin sen vielä ennen syntymäpäivääni.
Mitä sitten tapahtui
Kehonkoostumusmittaus kertoi, että paino oli pudonnut, rasvaa oli palanut ja hiukan yllättäen lihasten määrä oli kasvanut. Tiedän, että painon pudotus syö myös helposti lihaksia, mutta tässä tapauksessa niin ei käynyt. Luulen, että proteiinin lisääminen ja omatoiminen kyykkyhaaste tekivät tehtävänsä tässä kohdassa. Vaatteisiin tuli lisää tilaa, perusjaksaminen läpi päivän parani. Tämän oletan johtuvan hiilihydraattien lisäämisestä ja tasaisesta ruokailurytmistä päivän aikana. Nälkä oli toisinaan läsnä, mutta ei kovin pahasti. Viiden ruokailukerran toteuttaminen vaati työpäivien aikana jonkin verran etukäteisvalmisteluja, että ehti syödä riittävän usein ja kunnon ruokaa välttäen pikavälipaloja. Uni parani alussa, mutta palasi muutaman viikon jälkeen takaisin yhtä epämääräiseen tilaan, jolle ei tunnu oikein löytyvän mitään järkevää selitystä. Toisinaan nukun loistavasti ja toisinaan yöt kuluvat enemmälti kuunnellen äänikirjoja kuin katsellen unia. Paino alkoi määräpäivänä kutosella ja syntymäpäiväviikolla kyykkäsin salilla tasan 70 kiloa. Ei näillä polvilla mitään syväkyykkyjä pohjaan asti pysty tekemään, mutta kyllä kulman yhdeksäänkymmeneen saa ja vielä pääsee ylöskin. Kaiken kaikkiaan tulos oli varsin tyydyttävä jopa loistava. Hämmästyin koko kymmenen viikon helppoutta ja yksinkertaisuutta.
Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Kymmenen viikon ohjelmasta jäi paljon ruokaan liittyviä juttuja arkeen. Liikunnan osalta voimaharjoittelu koki suunnitelmallisuuden ja määrän lisääntymisen. Tutkimusten mukaan ikääntyvälle voima on tärkeää… Perusvireystila tuntuu edelleen paremmalle kuin lähtökohdallisesti oli ja toivoa tietysti sopii, että pitkällä aikavälillä tulevat elämän jäljellä olevat päivät ovat toimeliaita. Tämä todisti myös sen asian, jonka olin itse jo aikaisemmin tajunnut, että ruuan vähentäminen ja liikunnan lisääminen ei välttämättä ole avain painonhallintaan. Ammatillisesti ajateltuna toivon olevani taas vähän viisaampi ja omakohtaisen kokemuksen kautta osaavampi keskustellessani asiakkaitteni kansa hyvinvointiin liittyvistä ja vaikuttavista tekijöistä. Kiitos Jessica Reiman plus työryhmä, tykkäsin teidän tavasta luotsata ohjelmaa kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Vauhti hiipuu, kimmoisuus on jokseenkin kadonnut, mutta liike jatkuu!
Kehonkoostumusmittaus ennen ja jälkeen
Matka jatkuu…
Ruuan määrän mittaamisen lopetin tuon 10 viikon ohjelman jälkeen. Kuten tuolla jo aikaisemmin kirjoitin, määrät on aika helppo oppia näppituntumalta lähelle oikeaa. Ruokarytmin olen pyrkinyt säilyttämään, toki aina ei vaan ehdi tai ole mahdollisuutta syödä viittä kertaa. Tuotakin on helppo käytännössä soveltaa. Ruokien sisältö on pysynyt aika samanlaisena. Toki vapauksia itselle annettua silloin tällöin jäätelön osalta varmaan liiankin usein… Tykkään kuitenkin tästä ohjelman tyyppisestä ruuasta eikä sen syöminen mitenkään teetä tuskaa päin vastoin. Punttitreenin pyrin edelleen tekemään pari kertaa viikossa ja sitten vähän corea kotona, jooga niin omana kuin työn puolesta ovat tietysti säilyneet ja päivittäiset Elmoilut. Paino on pysynyt siinä seitsemänkympin kohdalla ja olo on hyvä. Ja ikä jatkaa nousua sekuntti sekuntilta.
Lihaksia on matkan varrella tarttunut lisää kroppaan
VHH(vähähiilihydraattinen)
Vähän aikaa sitten kokeilin samaisen Reimanin ohjelman mukaan VHH-ohjelmaa, jonka pituus oli neljä viikkoa. Se ei kuitenkaan tähän kroppaan sopinut. Eka viikko meni ihan sujuvasti, mutta toisella viikolla tuli oireita, jotka muistuttivat vahvasti aikaa, jolloin suolisto tulehtui ja aineenvaihdunta sekä elimistön hiljainen tulehdustila oli vuosia ihan sekaisin. Voi olla, että pidempi jatkaminen kuin kaksi viikkoa olisi tuonut muutoksen, mutta en uskaltanut ottaa riskiä. Olo ei koko aikana ollut kaksinen, joten kahden viikon jälkeen siirryin takaisin omaan normaaliin syömiseen. Toteutin kuitenkin ohjelmaan kuuluvaa liikuntaosiota, joka keskittyi keskikehon vahvistamiseen muun lihasharjoittelun ohella. Se tuntui sopivan hyvin tähänkin kroppaan. Ohjelmasta sai paljon uusia ideoita core-harjoitteluun ja samalla tajusi sen, että ei treenin tarvitse aina olla kovin pitkä ollakseen tehokas ja vaikuttava.
Mitä jäi käteen
Olen jälleen yhtä kokemusta rikkaampi. Kymmenen viikon ohjelmasta jäi paljon ruokaan liittyviä juttuja arkeen. Liikunnan osalta voimaharjoittelu koki suunnitelmallisuuden ja määrän lisääntymisen. Tutkimusten mukaan ikääntyvälle voima on tärkeää… Perusvireystila tuntuu edelleen paremmalle kuin lähtökohdallisesti oli ja toivoa tietysti sopii, että pitkällä aikavälillä tulevat elämän jäljellä olevat päivät ovat toimeliaita. Tämä todisti myös sen asian, jonka olin itse jo aikaisemmin tajunnut, että ruuan vähentäminen ja liikunnan lisääminen ei välttämättä ole avain painonhallintaan. Ammatillisesti ajateltuna toivon olevani taas vähän viisaampi ja omakohtaisen kokemuksen kautta osaavampi keskustellessani asiakkaitteni kansa hyvinvointiin liittyvistä ja vaikuttavista tekijöistä. Kiitos Jessica Reiman plus työryhmä, tykkäsin teidän tavasta luotsata ohjelmaa kokonaisvaltaisesti eteenpäin. Vauhti hiipuu, kimmoisuus on jokseenkin kadonnut, mutta liike jatkuu!